Tanssi

Hormonihyrrä pyörii

Helsinki Dance Companyn teos kuvaa nuoruutta lempeällä anarkialla, kirjoittaa Jantso Jokelin.

tunteet1

Arvio: Helsinki Dance Companyn Tunteet, tunteet Helsingin Kaupunginteatterissa 28.11.

Koreografi Jyrki Karttusen ja ohjaaja Juhana von Baghin Tunteet, tunteet -teoksen tapahtumapaikka on hiekkaranta, jonka voi kuvitella yhtä lailla Helsinkiin kuin Kaliforniaan. Tanssillisessa taidepanoraamassa tangolavojen tunnelmat sekoittuvat amerikkalaiseen tie-elokuvaan.

Ristituli toimii: ikään kuin Markku Pölönen olisi pantu ohjaamaan Lana Del Reyn musiikkivideo. Kappalevalinnat vaihtelevat taidemusiikin, diskon, karaokeiskelmän ja nykivien konebiittien välillä. Vastaavasti hahmojen yllä nähdään kaikkea pupunkorvista tutuihin ja ylppäripukuihin.

Muovimaton päälle kammattu ohut hiekkakerros tekee tanssin seuraamisesta miellyttävää. Liikekieli vaihtuu höyhenenkevyestä sooloilusta pelehtimiseen ja könyämiseen. Keskeisellä sijalla ovat juhlaöiden pienet hetket ja opiskelijamaiseksi äityvä huumori.

Tytöt esittävät sulojaan karnevalisoivan ryhmärynkytyksen. Yksi heistä antautuu valtavien teddykarhujen valtaan. Näin Miley Cyruksen aikakaudella vaikutelma on törkeä. Lieneekö tämä jopa viittaus riettailevan tähden musiikkivideoihin? Lopulta lavalla nähdään myös twerkkausta, pakaroiden rummuttelua, aamuöinen perhepizza ja Toyota.

Ei tätä hommaa tarvitse kääntää nuoruuttaan juuri hyvästelevälle ihmiselle. Kyse on naimisesta, hormoneista, sekoilusta ja selittämättömästä jumaluuden tunteesta. Mieleen tulevat ne kerrat, kun ajettiin keskellä yötä Tampereelta Yyterin dyyneille, viuhahdettiin keskikaupungilla tai juostiin ravintolasta maksamatta. Pinnallista tai ei, näihin muistoihin tulee kiteytymään nuoruuteni kultamaa. Tunteet, tunteet kuvaa kapinallisuuden samaistuttavasti ja lempeästi.

Lähestymistapa on yhtä aikaa aikuisen nöyrä ja lapsellisen kaikkivoipa, mikä tiivistyy käsiohjelman julistukseen: ”Voi olla, että olemme lopulta jälleen keksineet pyörän, mutta matka tähän on ollut täynnä vakaata oikeassa olemisen tunnetta, emmekä siten ole lähteneet tekemiseemme yhtään vähemmällä tavoitteella kuin uudistamaan koko näyttämötaiteen.”

Antakaa mennä! Tällaista asennetta näkisi tanssitaiteessa mielellään enemmän.

Vain teoksessa lausutut tekstit jäävät harmittamaan. Ne eivät ankkuroidu Karttusen muutoin vauhdikkaaseen maailmanpyörään, vaan muistuttavat enemmän taiteellisen tyhjää tusinapuhetta. Minä luulin että sinä luulit -tyylinen nonsense on saattanut tuntua työryhmästä kiinnostavalta, mutta katsojalle se ei perustele itseään tarpeeksi selvästi.

Huumori on vaikea laji. Leikkisyys ja mauttomuudet kulkevat ylenpalttisina teoksen läpi, mutta typerimpiinkin tyylipudotuksiin tekijöillä on vakava ote. Karttunen ja von Bagh eivät ajattele kliseisesti vaan ottavat kliseet mikroskooppinsa alle ja pyrkivät kuvaamaan niiden ikuisen voiman.

Tunteet, tunteet Helsingin kaupunginteatterissa 21.2.2014 saakka.

tunteet2
Kuvat: Marko Mäkinen/HKT

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s